tag:blogger.com,1999:blog-74879282011-05-27T21:42:51.303+03:00Elokuvia ja elokuvistaTuulihttp://www.blogger.com/profile/08749467978547088166noreply@blogger.comBlogger161100tag:blogger.com,1999:blog-7487928.post-1109149517051564442005-02-23T10:29:00.000+02:002005-02-23T11:21:03.550+02:00Kirjasto on köyhän elokuvanystävän ykköspaikka. Niin kauan kun kirjastossa riittää elokuvia joita ei ole vielä nähnyt, on sieltä paljon todennäköisempää löytää mieluisaa katsottavaa kuin videovuokraamosta. Ja kun kirjaston leffat on katsottu, voi ne katsoa uudestaan. Mitä järkeä mennä masentumaan videofirman hyllyjen väliin, etsien epätoivoisesti jotakin katsottavaa puristaen hikisessä kädessään viimeisiä roposia, tietäen, että kahdenkymmenen minuutin päästä sitä valitsee elokuvan <a href="http://www.imdb.com/title/tt0090852/">Miten niin myöhässä?</a> siksi, että kansi vetoaa kamaluudessaan äärimmäisilleen turhautuneeseen ja ahdistuneeseen mieleen, joka on jo kauan sitten luopunut toivosta löytää jotain laadukasta.<br /><br />Tuvalu on kirjastolöytö.<br /><br />Minua kyynisemmät persoonat saattavat hyvinkin inhota Tuvalua, koska se on <em>herttainen</em>. Jos Amélie aiheuttaa oksetusreaktioita, saattaa Tuvalu silti solahtaa kurkusta alas kirpeän kummallisen sivumakunsa ansiosta. Tällaisille sympaattisuusfiksaantuneille Tuvalu onkin aika nektaria, ja eniten elokuva ruokkii visuaalista silmää kauniiden mustavalkoisten ja vihersävyisten, mielikuvitusta kutkuttavien kohtaustensa ansiosta. Genreltään Tuvalu on fantasiaa, mutta pohjimmiltaan on kyse romantiikasta ja draamasta. Vuorosanoja on olemattoman vähän, mutta nappikaupalla toimivassa kylpylässä vierailevan (ja isäntäväen pojan ihailun kohteeksi joutuneen) tytön hihkumista sitäkin enemmän.<br /><br />9/10<br /><br /><a href="http://www.imdb.com/title/tt0162023/">Tuvalu</a>, 1999<br />Genre: Fantasia<br />Ohjaaja: Veit Helmer, Saksa<br />Näyttelijät: Chulpan Khamatova, Denis Lavant<br /><br /><br />Ja lopuksi vielä perun alkupuheeni videovuokraamoista ja kehotan kaikkia niitä vuokraamaan elokuvan <a href="http://takaikkuna.blogspot.com/2004/08/tahraton-mieli.html">Tahraton mieli</a>, jotka eivät sitä kirjastosta löydä tai kaupasta raaski ostaa.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7487928-110914951705156444?l=takaikkuna.blogspot.com' alt='' /></div>Tuulihttp://www.blogger.com/profile/08749467978547088166noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-7487928.post-1100546133102929702004-11-15T19:59:00.000+02:002004-11-15T21:25:46.106+02:00Nyt DVD:lle ilmestynyt Troija on taattua Hollywoodin megaleffakamaa, jossa panostetaan ennen kaikkea näyttävyyteen. Tarina Troijan sodasta on juuri oivallinen tähän tarkoitukseen ja pienoisella lisävärittämisellä aikaan saadaan oikein kunnon pliisu ja keskinkertainen spektaakkeli. <br />Kun tämän pläjäyksen näin aikanaan elokuvateatterissa, sain ensimmäistä kertaa elämässäni kokea sietämätöntä halua poistua salista kesken kaiken. Elokuvan ensimmäinen puolikas on karmaisevan puisevaa patsastelua ja teennäistä tai teennäisesti tulkittua dialogia. Alun tehtävänä olisi henkilöhahmojen esittelyn lisäksi kuvata Spartan kuningatar Helenan ja Troijan prinssi Parisin intohimoisia tunteita, jotka johtavat Helenan ryöstöön ja Troijan sotaan, mutta Orlando Bloom ja Diane Kruger eivät saa kehitettyä välilleen minkäänlaista kemiaa. Kun kaikki muukin on visuaalista ilmettä (lavasteita ja maisemia) lukuunottamatta tylsää, elokuva on alkupuoliskollaan pohjanoteeraus. <br /> <br />Onneksi en sentään lähtenyt salista pois, koska loppupuoli nostaa elokuvan sentään nautittavammalle tasolle. Kun tositoimet alkavat, voi unohtaa typerän alun ja keskittyä katsomaan hienoa mättöä. Sota on tosiaan tehty näyttämään mahtavalta niin kuvan kuin äänenkin osalta, ja jotkin henkilöhahmot alkavat vaikuttaa jopa aidommilta (tosin Bloomin Paris on auttamaton tapaus). Prad Pittin näyttelemä Akilles on lievästi positiivinen yllätys, koska lihaskimppu selviää olematta kovinkaan ärsyttävä ja hahmossa vilahtaa jotain sympaattisuuden häivääkin. Elokuvan sympatiapisteet kerää kylläkin Parisin veljeä, prinssi Hectoria, näyttelevä Eric Bana, jonka rooli onnistuu elokuvan muihin päärooleihin verrattuna loistavasti. Kaksintaistelut ja elokuvan loppuhuipennus todistavat sen, että tämän luokan elokuvat ovat aina jollain tavalla vaikuttavia. <br /> <br />5/10 <br /> <br /><a href="http://www.imdb.com/title/tt0332452/">Troy</a>, 2004 <br />Genre: Seikkailu, sota <br />Ohjaaja: Wolfgang Petersen <br />Näyttelijät: Brad Pitt, Orlando Bloom, Eric Bana, Diane Kruger <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7487928-110054613310292970?l=takaikkuna.blogspot.com' alt='' /></div>Tuulihttp://www.blogger.com/profile/08749467978547088166noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7487928.post-1096294928702238402004-09-27T16:48:00.000+03:002004-09-27T17:25:27.993+03:00<em>Televisiosta perjantaina 1.10 klo 22:30 MTV3</em> <br /><em></em> <br />Nuoret pojat tekevät rikoksen, jonka ansiosta joutuvat rangaistuslaitokseen, jonka työntekijäillä on moraalikäsitys pahasti vinksallaan. Pojat joutuvat kaikki rankan väkivallan ja hyväksikäytön uhreiksi, eikä elämä ala hymyillä automaattisesti vankeuden päätyttyä. Juoni jakautuu kahteen osaan: 1. Miten pojat joutuvat laitokseen ja mitä siellä tapahtuu 2. Mitä heistä on tullut aikuisina ja miten katkeruudesta syntyy himo kostaa lapsuuden tragediat. <br /> <br />Sleepers on rajua katsottavaa. Pelko, masennus ja epätoivo tuodaan aidontuntuisesti esille eikä katsoja voi helposti seurata elokuvaa liikuttumatta. Paikoin elokuvassa on pikkupoikien tai jo aikuisiksi kasvaneiden kaverusten välitöntä elämänmyönteisyyttä, kunnes katkeruus ja pelko lyövät yhtäkkiä vastaan kovalla voimalla. <br />Rakenteessa ei ole aina kunnon napakkaa otetta ja kiinnostus voi välillä herpaantua. Varsinkin elokuvan loppupuolella, jossa aletaan hieman junnata paikoillaan. Mielenkiinto ei silti lopahda missään vaiheessa lopullisesti, koska tarina itsessään on tarpeeksi kiinnostava. Näyttelijät (niin kaverusten nuoremmat kuin vanhemmatkin versiot) tekevät kaikki kelpo suorituksen. Elokuvan vahvuus onkin hienot henkilöhahmot, joita seurataan myös pintaa syvemmälle. <br /> <br />7/10 <br /> <br /><a href="http://www.imdb.com/title/tt0117665/">Sleepers</a>, 1996 <br />Genre: Draama, trilleri <br />Ohjaaja: Barry Levinson <br />Näyttelijät: Vaikka millä mitalla (ks. <a href="http://www.imdb.com/title/tt0117665/">IMDb</a>) <br /> <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7487928-109629492870223840?l=takaikkuna.blogspot.com' alt='' /></div>Tuulihttp://www.blogger.com/profile/08749467978547088166noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7487928.post-1095701258406214642004-09-20T20:16:00.000+03:002004-09-20T20:32:24.980+03:00Elokuva kertoo kirjaimellisesti elämästä ja kuolemasta. Siitä, mitä kuolema merkitsee lähimmäisensä menettäneelle ja kuolemansairaalle, siitä mikä on elämän arvo. <br /> <br />Kuvaus on kaunista ja herkkää. Käsivarakuvauksen avulla kuvasta tulee kevyt, ja värimaailma on raikasta, muttei amélietyylisesti korostettua vaan kuin sateenjälkeistä maisemaa. <br />Elokuva on rakenteeltaan kiinnostava ja pitää jännityksen tasaisesti yllä. 21 Grammaa antaa katsojalle haastetta sijoittaa kohtaukset itse mielessään aikajärjestykseen, koska kohtausten välillä pompitaan ajassa jatkuvasti eteen- ja taaksepäin. Silti rakenteessa on selvästi logiikkaa. Elokuvantekijät mukailevat katsojan ajatuksenjuoksua ja paljastavat asioita vähitellen, juuri oikeaan aikaan, antaakseen ahaa-elämysten lisäksi katsojalle oman oivaltamisen hetkiä. <br /> <br />21 Grammaa on tyylikäs kokonaisuus hyviä ratkaisuja kaikilta elokuvan osa-alueilta, näyttelijöistä puhumattakaan. Itse tarina ei kuitenkaan osu mielenkiintoisuudessa ihan täyteen kymppiin, joten päällimmäiseksi nousee se kutkuttava aivojumppa, johon katsoja on velvoitettu elokuvan alusta lopputeksteihin saakka. <br /> <br />8/10 <br /> <br /><a href="http://www.imdb.com/title/tt0315733/">21 Grams</a>, 2003 <br />Genre: Draama <br />Ohjaaja: Alejandro González Iñárritu <br />Näyttelijät: Sean Penn, Naomi Watts <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7487928-109570125840621464?l=takaikkuna.blogspot.com' alt='' /></div>Tuulihttp://www.blogger.com/profile/08749467978547088166noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7487928.post-1095182054195958642004-09-14T19:18:00.000+03:002004-09-14T20:14:14.196+03:00Kyseessä ei ole pohdiskeleva tutkimus Columbinen kouluväkivaltatapauksen syistä ja seurauksista. Elephant kertoo kyllä tarkasti päivästä, jona kaksi koululaista tekevät verisen iskun kouluunsa, mutta tekee sen neutraalisti tosiasioihin tarrautumatta ja jopa mihinkään liitymättömien yksityiskohtien kuvaamiseen keskittyen. Elokuvassa ei osoitella syyllisiä eikä moralisoida tai paasata millään tavalla. Elokuvassa vain kerrotaan. <br /> <br />Elephant ei ole kuitenkaan tunteeton tai tylsä. Elephantin vaikuttavuus ja liikuttavuus vain tulee ilmi eri tavoin kuin elokuvassa yleensä, ilman mitään konkreettisia nyyhkykohtauksia. Elokuvakerronnan muuttaminen tosielämän kaltaiseksi realistiseksi kuvaukseksi voi häiritä joitain katsojia, mutta minä pidän seikkaa mielenkiintoisena poikkeavuutena tavalliseen elokuvaan verrattuna. <br />Yhden päivän tapahtumia seuratessa pääsee jo hyvin jyvälle päähenkilöiden luonteista ja heidän tuntemuksistaan. Elokuvan kelatessa päivän kulkua eri henkilöiden näkökulmista aina samaan pisteeseen - hetkeen ennen verilöylyä - saakka, tapahtuu jopa ilmiö mitä minä kutsuisin jännityksen tiivistymiseksi. Ampumakohtaukset kuvataan tylysti ja julmasti, muttei kuitenkaan liiallisesti väkivallalla mässäillen. <br /> <br />Näyttelijät ovat suurelta osin amatöörejä ja jopa elokuvan hahmot on nimetty näyttelijöiden mukaan. Minun silmääni ei kuitenkaan pistänyt isoja puutteita näyttelijäsuorituksissa, rooleja tulkitaan pikemminkin aidontuntuisesti ja ilman teennäisyyttä. <br />Musiikkina käytetään mm. Beethoovenin klassikkoja Für Elizeä ja Kuutamosonaattia, jotka saavat elokuvaan koskettavan ja kauniin, mutta hieman eriskummallisen tunnelman. Toisen surmatyön tekijän soittama kaunis klassinen pianomusiikki on kova vastakohta pojan seuraavalle teolle. Musiikki on myös tärkeä tunnelmanluoja kouluympäristöä kuvaavissa, tavalliselle elokuvalle harvinaislaatuisen pitkissä ja hidastempoisissa mutta silti mielenkiintoisissa kohtauksissa. <br /> <br />9/10 <br /> <br /><a href="http://www.imdb.com/title/tt0363589/">Elephant</a>, 2003 <br />Genre: Draama <br />Ohjaaja: Gus Van Sant <br />Näyttelijät: Alex Frost, Eric Deulen, John Robinson, Elias McConnell <br /> <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7487928-109518205419595864?l=takaikkuna.blogspot.com' alt='' /></div>Tuulihttp://www.blogger.com/profile/08749467978547088166noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7487928.post-1094580769185937322004-09-07T20:55:00.000+03:002004-09-07T21:12:49.186+03:00Hieman poikkeava suomalainen elokuva, joka kertoo erilaisissa elämäntilanteissa olevista veljeksistä. Kun nuorempi veljeksistä sairastuu vakavasti, tulevat erot elämänasenteiden välillä ilmi. Broidit esittää asiat hiljaisen realistisesti ja turhaan alleviivaamatta. Kärsivällinen katsoja löytää elokuvasta kauniin ja koskettavan mutta silti raikkaan tunnelman, joitain taas saattaa väsyttää elokuvan hidastempoisuus. <br />Parhaiten mieleeni jääneistä kohtauksista ovat kuolemansairaan Jonin kuvaamat videopätkät eri nähtävyyksistä ja maisemista, ja itsestään niiden äärellä. Joni suhtautuu miltei koko elokuvan ajan kuolemaansa välinpitämättömästi ja vältellen, mutta itsensä taltioiminen videolle ja halu tulla muistetuksi tuovat esiin pojan inhimillisen kuolemanpelon. <br />Broidit ei ehkä mullista maailmaa, mutta on yhtä kaikki hieno ja teeskentelemätön kertomus. Elokuvan seuraamista tekee mielenkiintoiseksi myös tieto siitä, että elokuvaa on tehty pitkälti improvisoimalla, lähinnä vuorosanojen osalta. <br /> <br />7/10 <br /> <br /><a href="http://www.imdb.com/title/tt0341284/">Broidit</a>, 2003 <br />Genre: Draama <br />Ohjaaja: Esa Illi <br />Näyttelijät: Aaro Vuotila, Max Bremer <br /> <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7487928-109458076918593732?l=takaikkuna.blogspot.com' alt='' /></div>Tuulihttp://www.blogger.com/profile/08749467978547088166noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7487928.post-1094579681260228462004-09-07T20:26:00.000+03:002004-09-07T20:54:41.260+03:00Ei saisi koskaan päättää etukäteen, mistä elokuvasta seuraavaksi kirjoittaa. Jotenkin valmiiseen ajatukseen tylsistyy, ja sitä kestää kauan ennenkuin jaksaa lopulta tehdä suunnittelemansa postauksen. Mutta kirjoitettuna se nyt on, ja ehkäpä innostun päivittämään Takaikkunaa vastedes vähän ahkerammin. <br />Ainakin elokuvateatterissa käymiseen tullut tauko on aikeessa pikimmiten korjata, vaikka kukkaro vaatisikin rahojen suuntaamista johonkin toisaalle. Minä en kuitenkaan ole koskaan uskonut puhuviin rahapusseihin, joten luultavasti saan mennä katsomaan leffoja ihan rauhassa. Tamperelainen elokuvateatteri <a href="http://www.elokuvakeskus.com/niagara/">Niagara</a> alkaa nimittäin näyttää viikoittain erikoisnäytöksiä toive-elokuvista, mm. ensimmäisenä <strong>21 Grammaa</strong> ja sen jälkeen vieläkin hurjempia ennakko-odotuksia herättävä <strong>City of God</strong>. <br /><em>Pedro Almodóvarin</em> uusin elokuva <strong>Huono kasvatus </strong>saa ensi-iltansa 24.9., mutta jännityksen aiheena minulla on se, pääseekö sitä näkemään Tampereella. Almodóvarin iki-ihanan <strong>Puhu hänelle</strong> -elokuvan jälkeen voi odottaa paljon, joskin Huono kasvatus vaikuttaa selvästi erilaiselta jo aiheensakin, lasten hyväksikäytön, vuoksi. <br /> <br /> <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7487928-109457968126022846?l=takaikkuna.blogspot.com' alt='' /></div>Tuulihttp://www.blogger.com/profile/08749467978547088166noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7487928.post-1093536412934353022004-08-26T18:40:00.000+03:002004-08-26T19:18:32.616+03:00Jatkossa kirjoittelen jonkin aikaa Rauman elokuvajuhlilla näkemistäni elokuvista. Blue Sea Film Festival -tapahtuma oli viime viikonloppuna ja sitä tulikin nähtyä elokuvia laidasta laitaan. <br /> <br />Itämeren arvoitus on elokuva Estonian uppoamisesta ja toimittajasta, joka saa selville onnettomuuden "oikean" syyn. Pahat isot kihot tahtovat tietenkin estää totuuden paljastumisen, ja siinä sitä ollaan... Luvassa on takaa-ajoja, salaisia tietolähteitä, paljon pyssyjä ja pahisten juonitteluja, mukavasti sekoitettuna koskettaviin kertomuksiin Estonian matkustajista. Julmaa mutta totta: ei koskettanut pätkääkään. Juonen trilleri-osuus kyllä huvitti paljonkin. Mutta tahatonta komiikkaa ei ole niin paljon, että katselukokemuksesta tulisi edes viihdyttävä. Aiheen ollessa arka ja monen (jokseenkin) tuoreessa muistissa, tämä elokuva saa katsojan vain vaivautuneeksi. Ja muistinko mainita surkeista näyttelijöistä? <br />En suosittele katsottavaksi missään tilanteessa. <br /> <br />3/10 <br /> <br /><a href="http://www.imdb.com/title/tt0313250/">Baltic Storm</a>, 2003 <br />Genre: Trilleri, draama <br />Ohjaaja: Reuben Leder <br />Näyttelijät: Greta Scacchi, Jürgen Prochnow <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7487928-109353641293435302?l=takaikkuna.blogspot.com' alt='' /></div>Tuulihttp://www.blogger.com/profile/08749467978547088166noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7487928.post-1092410467882454542004-08-13T18:12:00.000+03:002005-02-23T11:14:47.200+02:00Ennakko-odotukset olivat melkeinpä kohtuuttoman suuret, mutta elokuva lunasti ne hyvin. Elokuvan tyyli on moniulotteinen, tapahtumakulku oivaltavaa ja kerronta mielikuvituksellista. Kyllä huomaa, että asialla on ammattilaiset, vieläpä luovat ja tyylitajuiset sellaiset. Käsikirjoittajana onkin ohjaaja Michel Gondryn lisäksi kukas muukaan kuin Charlie Kaufman. Näyttelijätöitä ei missään nimessä pidä väheksyä, mutta elokuvan viehätys perustuu enemmän kerrontaan ja rakenteeseen kuin itse roolihahmoihin.<br /><br />Ajatus siitä, että joku pyyhkii läheisen henkilön ja kaikki häneen liittyvät tapahtumat muististaan, on sinällään jo mielenkiintoinen. Ja tätä vielä seuraa pakomatka aivojen sisällä, kun toinen päähenkilö Joel (Jim Carrey) tajuaa kesken muistintyhjennyksen haluavansa sittenkin pitää entiseen tyttöystäväänsä Clementineen (Kate Winslet) liittyvät muistot. Joel pakenee operaatiota Clementinen muiston kanssa muistinsa perimmäisiin syövereihin. Samalla seurataan miten operaatiohenkilökunta koittaa selvittää Joelin muistin lisäksi omiakin ongelmiaan.<br /><br />Mikään lukemani juoniselostus tai arvostelu ei ole pystynyt kuvaamaan elokuvan tunnelmaa tarpeeksi hyvin. Ja kun ammattilaisetkaan eivät onnistu, niin minäkin lopetan tähän ja tyydyn vain kehumaan elokuvan maasta taivaisiin ja suosittelemaan sitä lämpimästi.<br />Tahraton mieli on niitä elokuvia, joista jää tahrattoman hyvä mieli.<br /><br />10/10<br /><br /><a href="http://www.imdb.com/title/tt0338013/">Eternal Sunshine of the Spotless Mind</a>, 2004<br />Genre: Draama, romanssi, komedia<br />Ohjaaja: Michel Gondry<br />Näyttelijät: Jim Carrey, Kate Winslet<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7487928-109241046788245454?l=takaikkuna.blogspot.com' alt='' /></div>Tuulihttp://www.blogger.com/profile/08749467978547088166noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-7487928.post-1091747031534238012004-08-06T00:51:00.000+03:002004-08-06T02:04:35.143+03:00Kaksi edellistä Harry Potter-elokuvaa eivät anna kolmannelle ylitsepääsemättömiä lähtövaatimuksia: kunhan selität kirjan juonen tarpeeksi selkeästi ja pidät huolen, että kaikki näyttää ulkoisesti hyvältä. Azkabanin vanki onneksi pystyy parempaankin ja kiitos päässee oikeaan osoitteeseen, kun sen lähettää Potter-debyyttinsä tehneelle ohjaaja Alfonso Cuarónille. <br />Suurin Azkabanin vangin edistysaskel on elokuvanteon rennompi ote. Vaikka elokuva on paikoin synkkä, ei yleiskuvan pitäisikään olla jäykkä kuin rautakanki. Kuvaus ja leikkaustyyli tekevät paljon ja saavat elokuvasta – mitenkä tämän ilmaisisi – lennokkaamman. Havaittavissa on myös jonkinlaista itseironiaa ja elokuvassa on hauskoja kohtia kiitettävän paljon. Tahattomien lisäksi toki myös tahallisia. <br /> <br />Azkabanin vanki ei kuitenkaan onnistu sykähdyttämään tarvittavissa määrin, jotta sitä arvostaisi muunakin kuin kirjan kohtalaisena elokuvaversiona. Mitään hyvälle elokuvalle ominaisia hienovaraisia vivahteita, mestarillisia pääosien näyttelijäsuorituksia, seuraavanakin päivänä vainoavaa oivaltamisen tunnetta tai sen etsimistä, mitään vastaavaa ei Azkabanin vangista löydy vaikka kuinka hakisi. Elokuva on kokonaisuudessaan hieman hajanainen enkä ihmettelisi, jos Potter-kirjoihin tutustumaton katsoja menettää kiinnostuksensa ennen puoltaväliä. <br />Lapsinäyttelijät ovat sentään jonkin verran kehittyneet sitten Salaisuuksien kammion. Varsinkin Harry Potteria näyttelevä Daniel Radcliffe on oppinut joitain vakuuttavia ilmeitä ja Rupert Grintin Ron ilveilee Azkabanin vangissa jo vähemmän epäuskottavasti. Emma Watson tosin ei näyttele Hermionea paljoakaan vakuuttavammin kuin edellisissä osissa, häntä voisi kuvailla jopa teennäiseksi. Sama pätee muihinkin nuoriin näyttelijöihin kohtauksissa, joissa todella pitäisi osoittaa syviä tuntemuksia. Tämä tietenkin on jokseenkin luonnollista, eiköhän iän karttuessa kokemus korjaa tätä seikkaa, toivottavasti ainakin. <br />Aikuisnäyttelijät ovat omaa vankkaa laatuaan, vaikka moni edellisissä osissa loistanut opettaja jääkin vain vähälle huomiolle. Syy on ymmärrettävä, uusia hahmoja kun on runsaasti. Gary Oldmanin Sirius ja David Thewlisin Lupin ovat oikein onnistuneita, mutta Emma Thompsonin ennustuksenopettaja Punurmio jää hakemaan jotakin. Ehkä se on vain hahmolle kirjassa ominainen tekoeteerisyys, joka elokuvassa korvautuu lähinnä tohelomaisella yli-energisyydellä. Eikä tämä seikka tietenkään ole yksinomaan näyttelijän syytä. <br />Hajamielistä filosofiaa senkin edestä tarjoaa Tylypahkan rehtori Dumbledore Michael Gambonin näyttelemänä. Dumbledoren irralliset syvällisiksi tarkoitetut lausahdukset kuitenkin pikemmin huvittavat kuin antavat rehtorista viisaan kuvaa. <br /> <br />Kaikenkaikkiaan Azkabanin vanki on laadukasta viihdettä, ei sen enempää tai vähempää. Mitään elämää suurempaa ei ole tarjolla, mutta mukava kaksi ja puolituntinen kyllä. <br />Elokuva ansaitsee vielä erityismaininnan huolella tehdyistä lopputeksteistä. Tekstit esitettiin alusta loppuun omalla tyylillään, eikä missään vaiheessa sorruttu tekstirivien tasaisentylsään suoltamiseen. Näitä lopputekstejä oli tosiaan ilo seurata, musiikinkin ollessa elokuvamusiikin huippua. <br /> <br /><em>I solemnly swear that I am up to no good.</em> <br /> <br />7/10 <br /> <br /><a href="http://www.imdb.com/title/tt0304141/">Harry Potter and the Prisoner of Azkaban</a>, 2004 <br />Genre: Seikkailu, fantasia <br />Ohjaaja: Alfonso Cuarón <br />Näyttelijät: Daniel Radcliffe, Emma Watson, Rupert Grint, David Thewlis, Gary Oldman <br /> <br /> <br /> <br /> <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7487928-109174703153423801?l=takaikkuna.blogspot.com' alt='' /></div>Tuulihttp://www.blogger.com/profile/08749467978547088166noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7487928.post-1090763533976733222004-07-25T16:35:00.000+03:002004-08-06T02:11:32.896+03:00Master and Commanderissa on jotain siloittelematonta ja epähollywoodmaista hohtoa, vaikka se onkin amerikkalainen erikoistehostein ja tähtinäyttelijöin koristeltu suuren luokan elokuva. Master and Commander ei vähääkään sorru teatraaliseen patsasteluun tai ylidramaattiseen hehkutukseen. Siksi sitä jaksaa katsoa uudestaan ja uudestaan. Toinen syy tähän on myös henkilöhahmojen paljous – toisella (tai useammalla) katsomiskerralla pystyy huomioimaan monia uusia yksityiskohtia. <br />Juoni ei kulje ihan tavalliseen tapaan, vaikka eteneekin perinteisen kronologisesti. Käsikirjoituksessa ei ole käytetty sitä kaikkein kulutetuinta kaavaa, mikä ilmenee myös "pakollisen" rakkaustarinan uupumisessa. Tiukasti tiivistettynä, elokuva kertoo Jack Aubreyn, englantilaisen kolmimastoparkki Surprisen kapteenin, taistelusta ranskalaista fregattia Acheronia vastaan 1800-luvun Napoleonin sotien aikaan. Juonta ei kuitenkaan korosteta, eikä kohtauksia ole karsittu niin, että ne palvelevat vain ripeää juonenkulkua. Elokuvassa on viisaasti annettu arvoa tunnelmalle ja yksittäisille kohtauksille. <br />Vanhan hyvän ajan merimiesromantiikkaan hupsahtaneelle parempaa elokuvaa ei voisi ollakaan. Laivaelämää on kuvattu aidon tuntuisesti, ottaen huomioon niin merivoimien tarkan arvojärjestyksen, täydellisen luonnonvoimista riippuvaisuuden kuin merimiesten taikauskoisuudenkin. <br /> <br />Juuri purjehdusreissulta palattuani tuntuu luonnolliselta kirjoittaa juuri tästä elokuvasta, vaikka pitääkin myöntää, että merenkulku on jonkin verran muuttunut sitten 1800-luvun. <br />Ja vielä aiheesta kiinnostuneille linkki elokuvassa lauletun mainion merimieslaulun sanoihin, <a href="http://www.napoleonguide.com/music_forget.htm">Don't Forget Your Old Shipmates!</a> <br /> <br />Ja niin, elokuva ansaitsee pisteitä mainiot 9/10. <br /> <br /><a href="http://www.imdb.com/title/tt0311113/">Master and Commander: The Far Side of the World</a>, 2003 <br />Genre: Draama, sota <br />Ohjaaja: Peter Weir <br />Näyttelijät: Russel Crowe, Paul Bettany <br /> <br /> <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7487928-109076353397673322?l=takaikkuna.blogspot.com' alt='' /></div>Tuulihttp://www.blogger.com/profile/08749467978547088166noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7487928.post-1089141757825886862004-07-06T21:51:00.000+03:002004-07-06T22:24:22.470+03:00Norjalainen komedia, joka keskittyy ystävyyteen ja ihmissuhdekiemuroihin. Yleensä en paljon katso tämäntyylisiä elokuvia, yleensäkin vähemmän komedioita. Kuitenkin Buddy lähti mukaan videovuokraamosta, suurimmaksi osaksi saamiensa yllättävän hyvien arvostelujen takia. Kiinnosti myös nähdä, mitä norjalaiset ovat saaneet aikaan, kovin tiuhaan kun ei norjalaisia elokuvia tule katsottua. Valitettavasti elokuva osoittautui juuri niin keskinkertaiseksi, kuin olin pelännytkin. <br /> <br />Katselukokemus ei sentään ollut epämiellyttävä, leffan jaksoi katsoa loppuun asti kohtalaisen hyvällä mielellä. Hahmot eivät olleet yleisesti ottaen naiivisti ylinäyteltyjä ja juonessa oli pari ihan hauskaakin oivallusta. Kliseet käytettiin aika taidokkaasti loppuun, mutta onneksi hieman tavallista reippaammalla ja raikkaammalla otteella. Mitään muuta erikoisen hyvää tästä elokuvasta ei voi sanoa, kuin että leffa on tehty aidon positiivisella pohjavireellä. Yritys hyvä kymmenen, tulos kohtalainen 6/10. <br /> <br /><a href="http://us.imdb.com/title/tt0371589/">Buddy</a>, 2003 <br />Genre: komedia <br />Ohjaaja: Morten Tyldum <br />Näyttelijät: Nicolai Cleve Broch, Aksel Hennie<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7487928-108914175782588686?l=takaikkuna.blogspot.com' alt='' /></div>Tuulihttp://www.blogger.com/profile/08749467978547088166noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7487928.post-1088703396566718762004-07-01T20:34:00.000+03:002004-07-01T20:38:15.633+03:00Törmäsinpä tällaiseen hupaisaan <a href="http://www.guessthename.com/">linkkiin</a>, jossa voi kilpailla koneen kanssa leffatietämyksestä. Kone yrittää arvata, mitä elokuvaa tai TV-sarjaa mietit. Yllättävän hyvin arvaakin.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7487928-108870339656671876?l=takaikkuna.blogspot.com' alt='' /></div>Tuulihttp://www.blogger.com/profile/08749467978547088166noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7487928.post-1088674000814448292004-07-01T12:07:00.000+03:002004-07-01T19:05:55.480+03:00Eli suomeksi yksinkertaisesti <em>Tahraton mieli</em> (alkuperäisnimi on vain niin iskevän kuuloinen, että oli pakko käyttää sitä). <br />Leffa tulee Suomessa ensi-iltaan vasta 13.8. ja ainoastaan kolmella kopiolla! (Lähde: Hohto 3/04) <br />Mielenkiintoista, olisi odottanut elokuvalla olevan enemmänkin ennakkosuosiota. Ainakin minun kohdallani se on loppukesän odotetuimpia elokuvia, ehkäpä odotetuin. <br />Enkä olisi osannut arvata, että <strong>Kate Winslet </strong>ja <strong>Jim Carrey </strong> vielä työskentelevät yhdessä, sen verran erityylisiä persoonia ovat. Kate Winslet itsekin toteaa <a href="http://romanticmovies.about.com/cs/eternalsunshine/a/etsmkw030904.htm">haastattelussaan</a> <em>"I mean, you wouldn’t imagine that Jim Carrey and I would ever do a movie together." "Because I have played Ophelia, and he was Ace Ventura: Pet Detective." </em> <br />Mutta tämä seikka on juuri omiaan lisäämään mielenkiintoa <em>Tahratonta mieltä</em> kohtaan, kaikkien niiden hyvien arvostelujen lisäksi. Hohto antaa elokuvalle viisi tähteä viidestä ja <a href="http://www.imdb.com/title/tt0338013/">IMDb:ssä</a> se on tällä hetkellä top-250:n sijalla 43. <br />Luonnollisesti kommentoin elokuvaa lisää sitten, kun olen sen vihdoin itsekin nähnyt.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7487928-108867400081444829?l=takaikkuna.blogspot.com' alt='' /></div>Tuulihttp://www.blogger.com/profile/08749467978547088166noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7487928.post-1088624015461450352004-06-30T22:31:00.000+03:002004-07-06T23:17:42.460+03:00Aloitetaan turvallisesti yhdellä suosikkielokuvistani. <br />Tunnit on masentavan kaunis ja kauniin masentava elokuva ahdistuksesta, itsemurhasta ja elämän- ja kuolemanpelosta. Elokuva on tunnepitoinen ja jokseenkin hidastempoinen, mutta silti pitää mielenkiinnon yllä loppuun saakka. Kuvaus ja näyttelijätyö ovat oivaltavaa, koskettavaa. Ainakaan itselläni ei kyyneleet ole kaukana. Nicole Kidman sai roolistaan ansaitusti Oscarin ja myös erityisesti Julianne Moore näyttelee vakuuttavasti. <br />Kolmeen aikakauteen jakautunut juoni nivoutuu lopussa yhteen järkevästi, joskaan ei millään kovin yllätyksellisellä tavalla. <br /> <br />Elokuva kokee mielestäni suurta vääryyttä IMDb:n-rankkauksessa, saanut pisteitä vain 7,7/10. Itse annan 9/10. <br /> <br /><em>Mrs. Dallaway said She would buy the flowers herself.</em> <br /> <br /> <br /><a href="http://www.imdb.com/title/tt0274558/">The Hours</a>, <em>Tunnit</em>, 2002 <br />Genre: Draama <br />Ohjaaja: Stephen Daldry <br />Näyttelijät: Nicole Kidman, Julianne Moore, Meryl Streep <br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7487928-108862401546145035?l=takaikkuna.blogspot.com' alt='' /></div>Tuulihttp://www.blogger.com/profile/08749467978547088166noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7487928.post-1088595511735279342004-06-30T14:33:00.000+03:002004-06-30T14:38:31.736+03:00En ole mikään ammattilainen elokuvien arvostelemisessa enkä voi sanoa itseäni edes kovin suureksi leffafriikiksi. Silti aihe kiinnostaa käsittämättömän paljon ja ajatus leffablogista tuntuu mukavalta. <br />Blogissani pyrin epävirallisten elokuva-arvostelujen lisäksi myös kommentoimaan silloin tällöin yleisestikin elokuvan maailmaa.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/7487928-108859551173527934?l=takaikkuna.blogspot.com' alt='' /></div>Tuulihttp://www.blogger.com/profile/08749467978547088166noreply@blogger.com0