Tahraton mieli
Ennakko-odotukset olivat melkeinpä kohtuuttoman suuret, mutta elokuva lunasti ne hyvin. Elokuvan tyyli on moniulotteinen, tapahtumakulku oivaltavaa ja kerronta mielikuvituksellista. Kyllä huomaa, että asialla on ammattilaiset, vieläpä luovat ja tyylitajuiset sellaiset. Käsikirjoittajana onkin ohjaaja Michel Gondryn lisäksi kukas muukaan kuin Charlie Kaufman. Näyttelijätöitä ei missään nimessä pidä väheksyä, mutta elokuvan viehätys perustuu enemmän kerrontaan ja rakenteeseen kuin itse roolihahmoihin.
Ajatus siitä, että joku pyyhkii läheisen henkilön ja kaikki häneen liittyvät tapahtumat muististaan, on sinällään jo mielenkiintoinen. Ja tätä vielä seuraa pakomatka aivojen sisällä, kun toinen päähenkilö Joel (Jim Carrey) tajuaa kesken muistintyhjennyksen haluavansa sittenkin pitää entiseen tyttöystäväänsä Clementineen (Kate Winslet) liittyvät muistot. Joel pakenee operaatiota Clementinen muiston kanssa muistinsa perimmäisiin syövereihin. Samalla seurataan miten operaatiohenkilökunta koittaa selvittää Joelin muistin lisäksi omiakin ongelmiaan.
Mikään lukemani juoniselostus tai arvostelu ei ole pystynyt kuvaamaan elokuvan tunnelmaa tarpeeksi hyvin. Ja kun ammattilaisetkaan eivät onnistu, niin minäkin lopetan tähän ja tyydyn vain kehumaan elokuvan maasta taivaisiin ja suosittelemaan sitä lämpimästi.
Tahraton mieli on niitä elokuvia, joista jää tahrattoman hyvä mieli.
10/10
Eternal Sunshine of the Spotless Mind, 2004
Genre: Draama, romanssi, komedia
Ohjaaja: Michel Gondry
Näyttelijät: Jim Carrey, Kate Winslet
4 Comments:
"Ajatus siitä, että joku pyyhkii läheisen henkilön ja kaikki häneen liittyvät tapahtumat muististaan, on sinällään jo mielenkiintoinen."
Vielä mielenkiintoisammaksi tämän tekee se, että kyse ei ole vain "ajatuksesta". Aivan elokuvassa esitetyllä tarkkuudella tuskin kykenemme muistia ihan heti hallitsemaan, mutta jotain vastaavaa on jo kehitteillä.
http://slate.msn.com/id/2097502/
Pitää vain toivoa, ettei tuollaisesta tule koskaan mitään kovin yleistä käytäntöä. Mutta mistä sitä tietää, jos joskus vielä elämme klooni-ihmisten ympäröimänä, syömme pelkkiä ravintopillereitä ja pyyhimme muistimme niin, että ihmiskunnan äly rapistuu ja joudumme lopulta kokemaan Kloonien hyökkäys #2:n...
Artikkeli oli kyllä mielenkiintoinen, ja pitäisihän aiheeseen suhtautua kaikella vakavuudella. Ihmisen mielen sorkkiminen kun ei ole mikään pikkuasia, jos sellaiseen on tulevaisuudessa edes pieniä mahdollisuuksia. Saisi moinen pysyä vain elokuvissa, niin kauan kun aiheesta tehdään mielenkiintoista tavaraa.
Harmittavaa että minulle ensinäkemisestä näi tyhjähkö olo, rupesi tuntumaan että minua on petkuhuiputettu ja suurilla näyttelijöillä olisi tehty halpa tekotaiteellinen elokuva. Toivottavasti olen väärässä ja kammoittava vääryys korjaantuu seuraavalla katselukerralla joka varmaankin tulee joskus eteen kun ihan fiksuilta tuntuvat ihmiset ovat siitä pitäneet tai joutuneet petkuhuiputuksen uhreiksi.
peikko.
On muuten totta, että elokuva olisi ollut enemmän pro, jos olisivat uskaltaneet laittaa tuntemattomampia näyttelijöitä. Mutta minä kun niin pidän Kate Winsletistä, niin en viitsi valittaakaan...
Tekotaiteellinen on sana, jota inhoan. Minusta kenenkään on vaikea mennä väittämään jonkun toisen tuotosta tekotaiteelliseksi, jos ei ole itse kunnolla perehtynyt asiaan ja tunne tekijää ja hänen pyrkimyksiään kunnolla. Mutta kaiken ei tietystikään pidä mennä läpi ja kritiikki on aina aiheellista. Tekotaiteellinen on vain sanana kammottava, kun sitä usein vielä käytetään liian herkästi. Leimaus tekotaiteelliseksi on niin.... totaalinen, perinpohjainen nöyryytys ja halveksunta. Taidetta harrastavana ja nyt myös sitä opiskelevana olen jotenkin oppinut pelkäämään tuota sanaa.
Lähetä kommentti
<< Home